fbpx

Taksialasta

Taksiala ja sen uudet tuulet:

Mitä tapahtuu taksilainsäädännön muutoksessa?

Kiistelty taksilainsäädännön muutoksen oli tarkoitus laskea hintoja, mutta toisin kävi. Tilannetta voi spekuloida monella tavalla ja tilanne on monelta osin täysin auki. Suomessa on voimassa oleva liikennepalvelulaki, joka astui voimaan 2018 kesällä ja siihen on nyt tulossa muutoksia vuoden 2021 alkupuolella. Tästä ei vielä ole olemassa minkäänlaista hallituksen esitystä, mutta sellaista voidaan odottaa kesällä tai syksyllä. Ala on kovassa murroksessa ja se tulee heittämään ilmassa vielä monta kuperkeikkaa.

Nyt uusi liikennepalvelulaki on ollut voimassa 1,5 vuotta ja sen tarkoituksena oli avata taksimarkkinat kilpailulle. Silloin kun muutos tuli, povattiin hintojen laskevan ja kaiken digitalisoituvan ja saatavuuden parantuvan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Muutos epäonnistui ja tällä hetkellä se hakee omaa paikkaansa ja rooliaan.

Kolme keskeistä ongelmaa ovat harmaa talous, luottamuksen palauttaminen suomalaisiin taksipalveluihin ja saatavuuskysymys.

Ei voi olla niin, että taksialalla harmaa talous saa rehottaa vapaana, kun kaikilla muilla aloilla ollaan tarkkoja ja pyritään kaikin puolin kitkemään tällainen ilmiö pois. Suomalaiseen taksiyrittäjyyteen on aiemmin luotettu todella paljon ja on tehty tutkimuksia siitä, miten korkealle suomalaiset arvostavat eri alojen ammattilaisia: taksinkuljettaja on ollut aina kärkikastissa. Lainsäädännön muutos on johtanut tämän mielikuvan romuttumiseen.
Saatavuusongelmat ovat syntyneet maaseuduille, mutta saatavuusongelmia saattaa olla myös pääkaupunkiseudun liepeillä. Kysymyksiä ei voida ratkaista liikennepalvelulakia muuttamalla.  Esimerkiksi viisi yrittäjää eivät voi sanoa, että on sovittu heidän keskuudessaan henkilön A päivystävän maanantaisin ja yritäjä B:n tiistaisin. Lähtökohtaisesti se ei ole sallittua. Nyt haetaankin selvennyksiä siihen, mikä on lähtökohtaisesti sallittua ja mikä ei. Asiaan tulisi löytyä ratkaisut kilpailuviranomaisten ohjeistuksista. Taksialan toimijat ovat erittäin pahoillaan tilanteesta, sillä heillä on pelko sopia asioista, koska on epäselvää mikä on kiellettyä ja mikä ei ole kiellettyä.

Harmaan talouden torjunnassa puhutaan paljon autojen taksamittarista.

Autojen taksamittari on hyvä väline, joka kerää paljon tietoja ja mittaa niitä asioita, joita pitää mitata. Isossa osassa suomalaisista takseista on taksamittari ja hyvä niin. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa väline, jonka avulla dataa voidaan kerätä. Taksamittari voi olla yksi järjestelmä ja osa voi olla sovelluspohjaisia järjestelmiä.

On hyvä, että taksilainsäädäntö jätetään sen verran väljäksi, että jää tilaa myös innovaatiolle. Olennaista on ymmärtää mitä tietoja taksista pitää kerätä ja miten. Milloin taksilla on ajettu ja mitä tuottoja taksi on tuottanut. Sen jälkeen tiedot voidaan viedä rajapintajärjestelmään digitaalisesti taksista ja toimittaa rajapintaa pitkin esimerkiksi verohallintoon, jotta viranomainen saa kaikki tarvittavat tiedot.

Näin järjestelmä toimii monella tapaa yleisesti ottaen, joten miksi se ei voisi toimia näin taksialalla. Kaikki alan toimijat ja viranomaiset ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että harmaan talouden kitkentä on alalla ykkösprioriteetti ja että ratkaisut siihen ovat jo olemassa. Taksilain tulevat tarkennukset tuovat uusia toimenpiteitä ja vastuita alan toimijoille.

Palvelulaatu on yksi asia, joka herättää keskustelua asiakkaiden luottamuksen palauttamisessa.

Aikaisemmin palvelun laatu on ollut tasaista, eli minkä tahansa taksin valinnassa pystyi pääsääntöisesti luottamaan siihen, että laatu on perushyvää asiakaspalvelua. Nyt alalla on todella monenlaisia toimijoita. On tahoja, joiden palvelutaso on priimaa, mutta on myös tahoja, joilla palvelulaatu on hyvin matala. Tämä kaikki on täysin sallittua. Huoli on siinä, että laatutaso käy liian matalalla. Mikäli asiakas on yksin taksin kyydissä esimerkiksi sairaana, kiireessä tai alkoholin vaikutuksen alaisena, niin hän on alttiina sille, miten kuljettaja autossa toimii.

Todennäköistä on, että taksinkuljettajien minimiosaamistasoa tullaan korottamaan. Keinovalikoima on monipuolinen. Esimerkiksi taksikuljettajien koetta pitää parantaa ja sitä pitää vaikeuttaa. Sen pitää mitata sitä, että ihminen aidosti pystyy kommunikoimaan suomen kielellä ja pystyy toimimaan taksinkuljettajana. On myös ajateltu vaihtoehtoja, että taksinkuljettajan pakollinen koulutus palautettaisiin.

Koulutus ei ole sinänsä mikään itseisarvo, vaan osaaminen on tärkein valttikortti. Täydellistä suomen kielen osaamista ei vaadita. Mikäli ulkomaalaisia kuljettajia ei olisi, Suomen taksiala olisi todella pulassa.

Hinnoittelukysymys puhuttaa – taksien hinnat ovat keskimääräisesti nousseet.

Aikaisemmin taksimarkkinoilla oli säännelty taksa, jonka valtioneuvosto vahvisti vuosittain. Se oli säännellyn markkinan hinta. Nykyistä hintatasoa on typerää verrata aikaisempaan, koska on täysin selvää, että muutoksia tavataan, kun markkinat avataan. Hintataso tulee vahvasti hakemaan paikkaansa vielä vuosia ja hintahaitari on myös aikaisempaa laajempi. Hintojen alenemista luvattiin, mutta se ei ole ollenkaan suoraviivaista, kun säänneltyjä markkinoita lähdetään avaamaan. Hintojen erikoistumista on aikaisempaa enemmän ja trendi tulee jatkumaan. On todennäköistä, että minkäänlaisia enimmäishintoja ei tulla määräämään, koska palvelun laatu ja sisältö vaihtelee aiempaa enemmän eri toimijoiden välillä.

Useat yhtiöt ovat on panostaneet valtavasti palveluunsa, kouluttavat jokaisen kuljettajan todella tarkkaan ja laadunvalvonta on jatkuvaa. Taksipartnersin palveluntuottajat kuuluvat näihin yhtiöihin. Ostajalle on mahdollisimman helppoa, kun on valmiiksi katsottuna toimijat, jotka huolehtivat omasta laadusta ja pitävät asiakaspalvelunsa priimana.